Suomalaiset valpastuivat puolustamaan suojattuja nimiä ja tavaramerkkejään

Toiminimi, tavaramerkki ja verkkotunnus ovat yrityksen identiteetin peruselementit myös internetissä. Jos huomaan, että joku on ottanut minun toiminimeäni tai tavaramerkkiäni muistuttavan fi-verkkotunnuksen käyttöönsä, mitä tehdä?

Voin vaatia verkkotunnusta itselleni Viestintäviraston kautta. Tällaisia verkkotunnusriitoja käsiteltiin Viestintävirastossa 270 vuoden 2017 aikana. Yli puolet tapauksista päättyi siten, että vaatija sai verkkotunnuksen itselleen ja viidesosa vaatimuksista hylättiin.

Vaatimus hylätään esimerkiksi tapauksissa, joissa verkkotunnus on rekisteröity aikaisemmin kuin vaatijan toiminimi tai tavaramerkki. Reilu viidesosa tapauksista päätyi osapuolten väliseen sovintoratkaisuun, mikä on aina hyvä juttu!

Verkkotunnusriitojen määrä on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2017 nimi- ja tavaramerkin haltijat lähettivät lähes 300 vaatimusta Viestintävirastoon, kun vuonna 2016 vaatimuksia tehtiin noin 150.

Uskon, että vaatimusmäärien kasvuun vaikutti "drop catching" -ilmiö, jossa vapautuvia verkkotunnuksia kahmitaan esimerkiksi robottien avulla. Kuka tahansa voi rekisteröidä minkä tahansa vapaan fi-verkkotunnuksen, ja esimerkiksi ulkomaalaiset rekisteröijät eivät aina ole tietoisia siitä, mitkä kaikki nimet ovat Suomen lainsäädännön mukaan suojattuja. Vapaana olevan verkkotunnuksen rekisteröijän on itse varmistettava, ettei loukkaa kenenkään toisen nimi- tai tavaramerkkioikeuksia.

Erityisen kimurantteja ovat sellaiset riitatapaukset, joissa fi-verkkotunnus ei ole täsmälleen vastaava vaatimuksen esittäjän tavaramerkin tai toiminimen kanssa, vaan se ainoastaan muistuttaa sitä. Tällöin vaatimus voi mennä läpi vain, jos käy ilmi, että joku muu on rekisteröinyt tunnuksen ilmeisenä tarkoituksenaan hyötyä vaatimuksen esittäjän suojatusta nimestä tai tavaramerkistä tai tahallisesti vahingoittaa vaatimuksen esittäjän toimintaa.

Suomen kielen sijamuodot, yksikkö- ja monikkomuodot, kirjoitusasut ja muut variaatiot verkkotunnusten ja suojattujen nimien ja tavaramerkkien sekamelskassa mahdollistavat sen, että samankaltaisia ja toisiinsa sekoittuva sanoja tai sanapareja voi rekisteröidä verkkotunnuksiksi lukemattomia määriä.

Pelkkä sekoittumisen mahdollisuus ei ole riittävä peruste saada omaa nimeä muistuttavaa verkkotunnusta itselleen. Myöskään silloin, kun vaatimuksen kohteena oleva verkkotunnus on rekisteröity verkkotunnuksen käyttäjän oman toiminnan harjoittamiseen ja asiayhteys on olemassa, ei verkkotunnusta voi saada itselleen.

Enemmistö vaatimuksista, joissa vedottiin tavaramerkkiin tai nimeen, joka ainoastaan muistutti vaatimuksen kohteena olevaa fi-verkkotunnusta, hylättiin vuonna 2017. Vain harvassa riitatapauksessa hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus oli niin ilmeinen, että vaatija sai verkkotunnuksen itselleen. Ilahduttavan monessa tapauksessa eli reilussa kolmanneksessa tällaisista riidoista osapuolet pääsivät sovintoratkaisuun.

Yrityksen tunnettuuden kolme kärkeä ovat toiminimi, tavaramerkki ja verkkotunnus. Niistä kannattaa pitää hyvää huolta! Ohjeita oman nimen suojaamiseen ja verkkotunnusriitojen välttämiseen löydät esimerkiksi Yrityksen Nimipäivä -materiaaleista.

Lue lisää drop catching -ilmiöstä.

Kirjoittaja on Viestintäviraston lakimies.

Jatketaan keskustelua Twitterissä: (at)SahlmanS

Asiasanat: Internet , Poistovaatimus , Tavaramerkit , Verkkotunnukset , Välittäjä , Blogit

LinkedIn Print