Kodin laajakaistafilosofiaa osa 2: Entä jos huippunopeus ei olekaan tärkeintä?

Kodin nettiliittymiä koskeva keskustelu tiivistyy lähes aina teleyrityksen ilmoittamaan huippunopeuteen, jolla tieto siirtyy verkosta käyttäjälle päin. Toki liittymille tulee ilmoittaa tiedonsiirtonopeuden vaihteluväli, mutta yhdestä luvusta koostuvan huippunopeuden vertailu on suoraviivaisempaa, minkä vuoksi niin markkinointi, tilastot kuin keskustelukin tuntuvat pyörivän niiden ympärillä.

Myös "paluunopeus" eli tiedonsiirtonopeus käyttäjältä verkkoon päin on jäänyt keskustelussa toisarvoiseksi. Ainakin nykyisillä netin kulutustavoilla tämä paluunopeus harvoin muodostuukaan pullonkaulaksi, jos vastaanottonopeus ei sitä jo ole. Minusta mielenkiintoisin ero erilaisten liittymien välillä on kuitenkin tapa, jolla nopeutta jaetaan käyttäjien kesken. Nettiyhteyksiä voi verrata vaikkapa liikenneväyliin.

Seinäpistokkeesta kulkeva netti on yleensä kuin junarata, jota pitkin on saanut puksuttaa eteenpäin ylhäisessä yksinäisyydessään. Lähimastosta kaikkia palvelevan mobiiliyhteyden taas joutuu autotien tavoin jakamaan muiden samaiselle väylälle kulloinkin päätyneiden käyttäjien kanssa.

Nopeuksien voimakkaat heittelyt ovat kiinteiden yhteyksien osalta yleensä poikkeuksia. Matkaviestinverkossa taas on kyse tieliikenteen tavoin nopeuden voimakkaasta ja ainakin kaupunkiolosuhteissa säännöllisestä vuorokausivaihtelusta. Toisaalta voidaan sanoa, että tätä saatavilla olevaa tiedonsiirtokapasiteettia on näin hyödynnetty tehokkaammin mobiiliverkoissa.

Kyse ei itse asiassa ole kahden liittymätyypin välisestä synnynnäisestä tai kiveen hakatusta piirteestä. Jos seinäpistokkeesta saatavaa nettiyhteyttä ei jaeta langattomassa kotiverkossa perheen kesken tai taloyhtiössä huoneistojen kesken, se jaetaan käytännössä viimeistään lähialueen tai kaupungin kesken. Mikään väylä ei siis ole täysin yksityiskäytössä.

Voimakkaasti yleistyvien valokuitukaapeleiden tiedonsiirtokapasiteetti on periaatteessa lähes rajaton, joten verkon johdollisten osuuksien osalta ratkaisu on löydettävissä jopa ilman kompromisseja. Yhteyksien langattomilla osuuksilla toimitaan kuitenkin aina jossain määrin rajatulla kapasiteetilla, koska yhteyksiin käytettäviä radiotaajuuksia ei ole määräänsä enempää. Tulevat 5G-ratkaisut helpottavat toki myös langattomien yhteyksien osalta tilannetta.

Verkko- ja päätelaitetekniikan kehittyessä sekä käytön kasvaessa on mielenkiintoista nähdä miten tiedonsiirtokapasiteettia jaetaan käyttäjien kesken, kun samoille apajille tunkee myös kasvava määrä laitteita siivousroboteista osittain itseohjautuviin autoihin ja lennokkeihin.

Kirjoittaja on Viestintäviraston erityisasiantuntija.

Twitter (at)JoonasOrkola

Lue myös:

Kodin laajakaistafilosofiaa osa 1: Johtoja vai ei?

Asiasanat: Internet , Taajuudet , Esineiden internet IoT , Laajakaista , Liittymä , Mobiililaajakaista , Nopeus , Saatavuus , Toimivuus , Verkot , Blogit

LinkedIn Print