Verkkoneutraliteettisääntely parantaa käyttäjien asemaa

Tämän vuoden huhtikuussa voimaan tullut Euroopan laajuinen verkkoneutraliteettisääntely turvaa käyttäjien oikeuden avoimeen internetyhteyteen ja parantaa käyttäjien asemaa, kun sopimusehdot täsmentyvät. Sääntely perustuu EU:n asetukseen.

Sääntelyn mukaan internetyhteyspalvelun eli laajakaistaliittymän käyttäjällä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöä. Lisäksi käyttäjällä on oikeus käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluita liittymänsä kautta. Tämä oikeus käyttäjällä on riippumatta siitä, missä hän fyysisesti käyttää liittymää tai mihin tietoja liittymän kautta siirretään. Tätä periaatetta kutsutaan myös verkkoneutraliteetiksi.

Teleyritys ei saa rajoittaa tiettyjen sovelluksien tai palveluiden käyttöä muutoin, kuin jos se on välttämätöntä tietoturvasta huolehtimiseksi tai jos lainsäädäntö tai viranomaispäätös erityisesti velvoittaa teleyritystä rajoittamaan käyttöä. Sopimusehdoilla käyttäjän oikeuksia ei saa rajoittaa. Esimerkiksi teleyritys ei saa enää kieltää vertaisverkkosovelluksen käyttämistä tai palvelimen pitämistä. Teleyritykset ovatkin velvoitettuja käymään läpi ja poistamaan kaikki sääntelyn vastaiset rajoitukset.

Sääntelyn lähtökohtana on liikenteen tasapuolinen kohtelu. Teleyritys ei voi suosia omaa tai sopimuskumppaninsa palvelua ja priorisoida sitä muun internetliikenteen edelle. Asetus kuitenkin sallii paremman (taatun) laadun tarjoamisen palveluille, joiden toimivuus sitä edellyttää. Tällaisia palveluita voivat olla esimerkiksi matkaviestinverkoissa toimivat puhelinpalvelut ja laajakaistan kautta tarjottava televisiopalvelut. Näiden palveluiden tarjoaminen ei saa kuitenkaan heikentää laajakaistayhteyksien yleistä laatua.

Teleyrityksen on kerrottava sopimuksissa ja internetsivuillaan selvästi ja ymmärrettävästi tiedot laajakaistaliittymän ominaisuuksista. Kiinteän verkon laajakaistaliittymille teleyrityksen tulee määritellä minimi-, normaali- ja maksiminopeus sekä mainostettu nopeus. Viestintäviraston antaman kannanoton mukaan laajakaistaliittymällä tulee tosiasiassa voida päästä teleyrityksen sopimuksessa lupaamaan maksiminopeuteen ja teleyrityksen lupaaman miniminopeuden tulee olla vähintään 70 % määritellystä maksiminopeudesta.

Uudet vaatimukset tuntuvat varsin jokapäiväisiltä. Esimerkiksi ostaessaan litran maitoa, maalia tai herneitä asiakas saa vähintään pakkaukseen tai mainokseen merkatun litramäärän. Nyt myös telepuolella lähestytään muiden alojen käytäntöä ja parannus on merkittävä, sillä monet teleyritykset ovat luvanneet asiakkailleen vain 40 % liittymän mainostetusta nopeudesta. Uskon, että 0,4 litraa maksetun 1 litran maidon sijasta saisi monet repimään hiuksiaan.

Mobiililaajakaistasopimuksissa teleyrityksen tulee määritellä sellainen arvioitu maksiminopeus, joka on realistisesti saavutettavissa todellisissa käyttöolosuhteissa. Verkon teoreettinen, testiolosuhteissa mitattu maksiminopeus, ei ole tällainen.


Asiasanat: Internet, Puhelin, Laajakaista, Liittymä, Mobiililaajakaista, Blogit


LinkedIn Print