Televisio-ohjelmien vastaanotto ja jakelu

Televisio-ohjelmien jakeluun käytetään monenlaista digitaalista tekniikkaa ja erilaisia jakelukanavia, kuten antennijakelua, kaapeliverkkoa, satelliittia ja laajakaistaverkkoa. Jokaista jakelukanavaa varten pitää olla oma vastaanottimensa ja erillinen sovitin (boksi) tai television sisään rakennettu viritin. Samassa laitteessa voi kuitenkin olla usean jakelukanavan vastaanottimia.

Radio-ohjelmien jakeluun käytetään perinteistä analogista radioverkkoa. Nettiradioita voi kuunnella internet-yhteyden avulla.

Digitaalinen televisio

Digitaalinen televisio (DVB, Digital Video Broadcasting) tarkoittaa digitaaliseen jakeluun perustuvaa televisiojärjestelmää. DVB on standardoitu erikseen

  • antennijakeluun eli maanpäälliseen jakeluun (DVB-T, Terrestrial)
  • kaapelijakeluun (DVB-C, Cable) ja
  • satelliittijakeluun (DVB-S, Satellite).

Digitaalisessa televisiojakelussa ohjelmakanavia yhdistellään kanavanipuiksi (muksi, MUX). Yksi kanavanippu eli useampi televisiokanava saadaan jaettua vastaavalla taajuusmäärällä kuin aikoinaan saatiin jaettua yksi analoginen televisiokanava.

Suomi siirtyi yhtenä ensimmäisistä Euroopan maista analogisesta televisiojärjestelmästä digitaaliseen televisioon. Verkot digitalisoitiin siten, että analogiset televisiolähetykset päättyivät antennitalouksissa 31.8.2007 ja kaapeliverkossa 29.2.2008. Digi-tv-uudistus toi katsojille uusia kanavia sekä paremman kuvan- ja äänenlaadun.

Jakelustandardien uudet versiot

Jakelustandardeista on jo tehty uusia versioita, esimerkiksi DVB-T2 ja DVB-S2. DVB-T2 on Suomessa jo käytössä ja sen käyttö laajenee jatkuvasti. Vähitellen sen mukaiset lähetykset tulevat korvaamaan DVB-T-lähetykset.

Standardien päivittämisellä on saatu tehostettua televisioverkkojen jakelukapasiteettia. Uusilla tekniikoilla kanavanippuun mahtuu enemmän tietoa eli samalla kanavanippumäärällä saadaan jaettua enemmän sisältöä tai parannettua äänen tai kuvan laatua. Esimerkkinä kuvan laadun parantamisesta ovat teräväpiirtolähetykset (HDTV, High Definition TV).

Uusien standardiversioiden mukaisilla vastaanottimilla (esimerkiksi DVB-T2) pystytään ottaman vastaan myös vanhempaa jakelutekniikkaa käyttäviä lähetyksiä (DVB-T).

Televisio-ohjelmia voidaan vastaanottaa myös laajakaistaverkon kautta (IPTV, Internet Protocol TV). Täysilaatuinen kuva edellyttää nopeaa verkkoyhteyttä ja erityistä IPTV-sovitinta.

Viestintävirasto auttaa selvittämään häiriöitä

Jos televisiovastaanotossa on ongelmia, kannattaa tutustua Viestintäviraston ohjeisiin vastaanoton ongelmien ratkaisemiseksi.

Antenni-TV:n häiriöt

Kaapeli-TV:n häiriöt

Laajakaistatelevision (IPTV) häiriöt

Tietoa lähettimien vioista löytyy Viestintäviraston MONITORi-palvelusta .

Mikäli ongelma johtuu muiden radiojärjestelmien tai sähkölaitteiden aiheuttamista häiriöistä auttaa Viestintävirasto selvittämään tilannetta.

Televisio- ja radiotoimintaan tarvitaan lupia

Sekä antennitelevisioverkon ja lähetysverkkopalvelun tarjoaminen että ohjelman jakaminen verkkojen kautta edellyttää toimilupaa. Kaapelitelevisiotoimintaan, laajakaistatelevisiopalvelujen tarjontaan tai satelliittivälitteiseen televisiotoimintaan ei tarvita lupaa, mutta verkko- tai viestintäpalvelun tarjoamisesta on useimmissa tapauksissa tehtävä Viestintävirastolle ilmoitus.

Antennitelevisio- ja ääniradioverkkojen lähettimet tarvitsevat lisäksi radioluvan, jossa määritellään lähetyslaitteiston tekniset ominaisuudet.

Myös radiolähetyksiin tarvitaan toimilupa.

Lisätietoja toimiluvista löytyy sivulta televisio- ja radiotoiminta.


Katso myös:

Radiohäiriöt



Asiasanat: Televisio , Jakelu

Päivitetty 31.03.2015

LinkedIn Print